Kirsikkataivas

Japanilainen ystävä järjesti meille sunnuntaipiknikin Ogawaran kaupungissa, jonne paikalliset kokoontuvat keväisin ihailemaan kirsikkapuiden kukintaa. Shiroishi-joen varrella kasvaa satoja kirsikkapuita, osa jo yli satavuotiaita vanhuksia. Jos taivas on pilvetön, voi verkkokalvolle piirtyä huikea maisema. Sään jumalat olivat viikonloppuna sen verran suosiollisia, että kirsikkapuiden taustalla saattoi juuri ja juuri erottaa lumihuippuiset vuoret. 

Kirsikkapuiden kukinnan seuraaminen on Japanissa lähes tiedettä. Uutiset pitävät kansan ajan tasalla siitä, missä vaiheessa kukinta on meneillään missäkin maakunnassa. Ensimmäiset kirsikkapuut kukkivat jo tammikuun puolessavälissä Okinawalla Etelä-Japanissa. Sieltä kukinta etenee pohjoiseen, saavuttaen Hokkaidon saaren toukokuun ensimmäisillä viikoilla.

Ystävämme tiesi jo etukäteen kertoa, että sunnuntaina puut kukkivat Ogawarassa vain 70-prosenttisesti, koska kevät on hieman myöhässä. Yhtä kaikki, kaunista oli.

Japanilaiset ottavat ilon irti sakura-ajastaan. Silloin pakataan ruuat eväsrasiaan, bentoon, otetaan kyytipojaksi vähän olutta tai sakea, ja kokoonnutaan ystävien ja perheiden kesken puistoihin piknikille. Kukaan ei ole köyhä eikä kipeä, kun vietetään hanami-juhlaa, iloitaan keväästä ja uuden elämän alusta. Aivan kuin meidän vappu ja kukkivat omenapuut, mutta ei ihan kuitenkaan.

Puulajeja on useita, mutta kaikki eivät suinkaan tuota kirsikoita. Hedelmällisistä yksilöistä taiotaankin sitten herkkuja joka lähtöön.

Kirsikankukilla on japanilaisille aivan erityinen merkitys ja ilmiöllä tuhatvuotiset perinteet. Kun japanilainen puhuu kauniista kukasta, ei ole epäilystäkään, etteikö hän tarkoittaisi kirsikankukkaa. Kaikessa lumovoimassaan noin viikon kestävä kukinta muistuttaa kuitenkin myös elämän katoavaisuudesta.