Kakkua ja kulttuuria

Puuh! Onpas ollut vilkas viikko. Täynnä kaikenlaista, enimmäkseen kivaa. Pari päivää vietettiin yliopistolla japanilaisten opiskelijoiden orientaatiossa. Miyagista lähtee kuusi opiskelijaa elokuun loppupuolella Suomeen kahden viikon vaihto-opiskelujaksolle. Opiskelijat saivat pikaperehdytyksen suomen kielen alkeisiin ja ohjeita Tampesterin maisemissa selviytymiseksi. Stipendijärjestelmä ei ole täällä vielä niin yleinen kuin esimerkiksi Euroopassa, opiskelijat maksavat siis itse matkansa.

Suomalaisuuden, suomalaisten tapojen ja kulttuurien eroavaisuuksien miettiminen oli yllättäen aika vaikeaakin. Asioita, joita pitää itsestäänselvyyksinä ja joita ei aiemmin ole tullut edes ajatelleeksi, saavat aivan uudenlaisen näkökulman. Se on aika virkistävää.

Kaiken lisäksi opiskelijat ja henkilökunta järjestivät yllätys-Sayonara-juhlat. Olivat onnistuneet hämäämään kahta pahaa hyvää aavistamatonta oikein kunnolla. Kaikki opiskelijat olivat pukeutuneet yukatoihin, ja sain myös itse kokeilla sellaista. Erityisesti vyöviritelmä oli perin mielenkiintoinen: ensin sidottiin vyötärölle kaksi kapeampaa vyötä, joiden väliin tuli kovikekangas. Sen päälle laitettiin sitten paksumpi ja leveämpi vyö, joka sidottiin ja kiristettiin, kahden naisen voimalla ja taidolla, paikalleen. (Jos saan käsiini yhdenkään onnistuneen kuvan, julkaisen sen.) Yukata päällä ei meinannut jaksaa syödä edes yhtä kakkupalaa. Piileeköhän siinä japanilaisten naisten hoikkuuden salaisuus...

 Se kakku oli erityisen ihana 

Tällä viikolla oli myös ilo tavata blogituttu, Kotirouvana Japanissa -blogin Mervi, joka asuu Niigatassa. Tuliaisena hän toi herkullista päärynätoffeeta, jota ei Sendaista taida saada. Asumme muuten Suomessa samassa kaupungissa. Tuntuu varmaan aika absurdin hauskalta tavata sitten joskus siellä! 

Japanin-vuoden paketoiminen on myös aloitettu. Huomenna tulee kierrätysfirma kylään, arvioimaan käytössämme olleiden huonekalujen kuntoa. Pitäkää peukkua, että he huolivat ne mukaansa (voin ihan hyvin istua kaksi viikkoa patjalla ja pärjään myös ilman mikroaaltouunia), sillä huonekalujen hävittämisestä kaupungin toimesta saa maksaa melko pitkän jenin. Olemme myös yrittäneet kaupitella tavaroita paikallisille tutuillemme, mutta monella on niin pienet asunnot, ettei niihin mahdu yhtään ylimääräistä huonekalua.  

Perjantai 13. on kääntynyt täällä jo lauantaiksi, eikä taivas kaatunut päälle. Toivottavasti ei sielläkään!