Kaukana kavala maailma

Noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Sendaista koilliseen on aivan erityinen paikka. Uinuva kalastajakylä vuoriston ympäröimänä, niemenkärjessä Tyynen valtameren rannalla, ilman ainuttakaan turistia. Kännykkäkin menettää siellä verkkonsa. Kun katsoo merelle, saattaa nähdä valaita (minua ei onni potkinut tälläkään kertaa). Asukkaat kuivattavat simpukankuoria, myyvät niitä ehkä jonnekin. Simpukkaröykkiöitä, kuin heinäseipäitä, näkyy siellä täällä. Sellainen on Oshika.

Potentiaalia vetovoimaiseksi turistikohteeksi olisi vaikka miten paljon. Ehkä kuitenkin parempi, että paikka on sellainen kuin on, muuten lumous voisi särkyä. Matkalla Sendaista Oshikaan voi kokea suurkaupungin ruuhkat, viehättäviä kyliä, maaseutua (kuin eteläpohjalaisia peltoja!), kalatehtaiden pökerryttävän hajun, siltoja (joista yksi on niin järkyttävän korkealla meren päällä, että sinne ei kovalla tuulella parane mennä), pitkiä tunneleita ja serpentiiniteitä. Poikkesimme matkan varrella Ishinomakiin ja Sant Juan Bautista Parkiin, jossa lepää kopio japanilaisten länsimaiseen tyyliin rakentamasta sotalaivasta, joka sittemmin myytiin Espanjalle. Laivaa sai ihastella korkealta näköalatasanteelta, josta avautui näkymä laskevan auringon kultaamalle Sendainlahdelle.

Edellisellä yrityksellä emme päässeet perille Oshikaan asti. Kun bensa alkoi loppua mutkaisella vuoristotiellä ja sumu tihentyä ympärillä, päätimme kääntyä takaisin. Perillepääsy toisella kerralla tuntui työvoitolta.