22. elokuuta 2010

Nagoyaan ja takaisin

Tämäkin viikko meni hujauksessa, lähinnä Suomeen muuttoa järjestellessä. Lisäksi tehtiin 800 kilometrin pakollinen autoreissu Sendaista Nagoyaan, jossa saattelimme maallisen roippeemme laivamatkalle kohti Suomea.

Suuntasimme Sendaista etelään Tohoku Expresswaylle, jolla matka taittui joutuisasti. Mutta, kun lähestyttiin Tokiota ja poistuttiin moottoritieltä, matka tyssäsi ja tajusimme olevamme maailman suurimman metropolin iltapäiväruuhkassa. En ihan oikeasti ymmärrä, miten Tokiossa tai sen lähistöllä asuvien autoilijoiden kärsivällisyys kestää sellaisia ruuhkia...ja vielä joka päivä! Suomessa autoilijat varmasti nousisivat kapinaan, jos joutuisivat punaisiin valoihin odottamaan ja katselemaan, kun viisi paikallisjunaa saa mennä ensin.  

Jotenkin autoletka siinä kolmen tunnin aikana kuitenkin eteni, ja illan tullen pysähdyimme yöksi Kanagawa-nimiseen kaupunkiin. En juurikaan ehtinyt tutustua kaupunkiin etukäteen enkä myöskään paikan päällä, sillä matka jatkui seuraavana aamuna kohti Nagoyaa. Kartanluvun ohella (ei muuten eksytty kertaakaan) ihastelin jylhiä vuoristomaisemia. Fuji-vuori tosin oli paksun pilviverhon peitossa. Ehkä ensi kerralla sitten. Tomei Expressway Kanagawan ja Nagoyan välillä kulki läpi pitkien vuoristotunnelien ja pienen pätkän myös Filippiinienmeren rantaa pitkin.

Tässä muutamia autosta räpsittyjä kuvia.



 





Moottoriteiden liittymissä sai olla tarkkana, että valitsee (liian) monesta kaistasta juuri sen oikean, eikä aja ohi. Jos autossa on ETC-kortinlukija, moottoritiemaksu menee suoraan pankkitililtä. Lystin sai maksaa myös luottokortilla tai käteisellä.  

Jos vuotemme - ja viisumimme - Japanissa ei umpeutuisi runsaan viikon päästä ja jos kaikki juoksevat asiat olisi jo hoidettu, olisimme jatkaneet Nagoyasta etelään, menneet varmasti Kiotoon ja sieltä ehkä vielä Hiroshimaan. Mutta ei. Hyppäsimme shinkanseniin ja tulimme saman tien takaisin Sendaihin. Aikaa junamatkaan meni vajaa neljä tuntia, siis vähän vähemmän kuin automatkaan. Kyllä tuntuikin mukavalta päästä pitkän päivän jälkeen nukkumaan omalle futonille. Olen yllättäen tottunut lattianrajassa nukkumiseen. Tämä taitaa olla jo vakavaa.  

Ensi viikolla on tiedossa pankkitilin ja puhelinliittymän sulkemista ja muuta käytännön puhdetta, asunnon siivoamista ja ystävien hyvästelyä - en tykkää. Yritän ehtiä pyörähtämään myös täällä, sillä vielä olisi paljon asiaa.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä vaan paluuvalmisteluihin, äkkiä se viimeinen viikko kyllä hurahtaa!

    Olemme nyt tämän viimeisen yön Tokion Ikebukurossa, josta huomenna aamulla suuntaamme lentokentälle. Huomisen puolella siis taas Suomessa, jos aikataulut pitää! Aika jännää...

    VastaaPoista
  2. Kiitoskiitos! Kyllä aika tuntuu nyt juoksevan ihan liian nopeesti...
    Hyvää matkaa teille! Ja on se jännää juu, Suomi näyttää ja tuntuu varmaan vähän erilaiselta, kun on ollut jonkin aikaa pois...

    VastaaPoista