Sään armoilla

Joillekin säästä puhuminen tarkoittaa sitä, että ei ole muuta sanottavaa. Täkäläiset sään jumalat ovat kuitenkin sen verran merkillisiä, että täytyy jakaa niistä muutama sananen. Syyskuussa, pian Japaniin asettumisen jälkeen, iski ensimmäinen taifuuni. Muutaman päivän ajan sääkartat näyttivät siltä, että pyörre etenee vääjäämättä Etelä-Japanin suunnasta suoraan kohti Sendaita, joka olisi siis kirjaimellisesti myrskyn silmässä.

Matkatoimistot lähettivät Suomesta varoituksia tekstiviesteinä. Vaikka tilanne ei saanutkaan minua hysteerisen pelon valtaan, kuuntelin viranomaisten ohjeita ja painoin mieleeni reitin lähimpään väestönsuojaan, jonne tarpeen vaatiessa tulisi hakeutua.

Taifuuni valtasi ensin Tokion ja teki siellä tuhoisaa jälkeä. Talojen katot muuttuivat vaarallisiksi lentäviksi matoiksi, eikä kuolonuhreilta säästytty.

Viime hetkillä taifuuni kuitenkin muutti suuntaansa ja ohittaessaan Sendain roiski tänne vain reilun vuorokauden pituisen rankkasateen ja jokseenkin säyseämmän tuulen kuin Tokioon.

Tuona aamuna töihin kävellessä kadut olivat autioita. Yhtään jalankulkijaa ei tullut vastaan, ainoastaan muutama auto, joista paikalliset kurkkivat epäuskoisen näköisenä, kuka hullu on taivasalla tällaisella säällä. Aika hullua se olikin, sateenvarjosta ei ollut mitään iloa, ja töihin olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan vaihtovaatteet.

Helmikuussa oli sitten tsunamin vuoro. Chilen maanjäristys laittoi liikkeelle hyökyaallon, joka eteni määrätietoisesti kohti Australiaa ja sieltä edelleen kohti Japanin itärannikkoa. Tiedotusvälineissä tilannetta seurattiin tarkasti, rannikoille rakennettiin suojavalleja ja kymmeniä tuhansia asukkaita kehotettiin jättämään kotinsa tsunamin tieltä. Ylimääräisissä uutislähetyksissä toimittaja seurasi kypärä päässään tilannetta Tyynen valtameren rannalla Matsushimassa, 30 kilometrin päässä Sendaista. Kun hyökyaalto viimein saavutti Japanin, aallolla oli enää korkeutta alle kaksi metriä. Aalto saattoi sekoittaa rannikoiden osteri- ja leväviljelmiä, mutta suuremmalta vahingolta säästyttiin.

Sittemmin Japanin viranomaiset pahoittelivat julkisesti ylireagointiaan asiaan. Kodeistaan evakkoon lähteneet saattavat olla eri mieltä, mutta minusta anteeksipyyntö oli turha. Varotoimet saivat sentään aikaan turvallisuudentunteen ja tietoisuuden siitä, että luonnonmullistukset otetaan täällä vakavasti.

Maanjäristykset koettelevat saarivaltion asukkaita tiuhaan. Joka kymmenes kaikista maailman järistyksistä osuu Japaniin. Pienet tärinät eivät paikallisia pahemmin hätkäytä, mutta silloin kun maa järisee kunnolla, kaikki tietävät miten toimia. Täkäläiset yritykset ovat kehitelleet erilaisia tieto- ja viestintätekniikkaan pohjautuvia järjestelmiä, joilla pystytään lähettämään varoitusviestejä isoille ihmisjoukoille ja evakuoimaan heidät tehokkaasti. Kouluissa harjoitellaan pulpetin alle sukeltamista.

Pieniä, pari sekuntia kestäviä järistyksiä olen tullut todistaneeksi. Isompia en niin välittäisi kokea. Kun Tokiossa maa järkkyi keväällä yli kuuden richterin voimakkuudella, olin siellä samaan aikaan. Istuin metrossa, onnellisen tietämättömänä koko tilanteesta.