Kohtaamisia

Toisella käynnilläni Rinnoji-temppelissä ehdin tutustua tarkemmin ympäristöön, joka aasi-yllätyksen takia oli edellisellä kerralla jäänyt hieman toissijaiseksi. Tällä kertaa aasi oli päässyt kirmailemaan isompaan aitaukseen ja paistattelemaan päivää auringossa. Se oli saanut seuraa japanilaisista lapsista, jotka juoksentelivat samassa aitauksessa. Lapset olivat ennakkoluulottomia myös lähestyessään ulkomaalaisia. He tarjosivat minulle ja seurueelleni bambunlehtiä, joilla ruokimme nälkäistä nelijalkaista.

Lasten kanssa japaniksi jutteleminen oli mutkatonta. Siinä missä sanat loppuivat meiltä suomalaisilta kesken, lapset ottivat muut keinot käyttöön. Yksi piirsi käsillään ilmaan, toinen kepillä maahan. Mietin, olisinko itse vastaavassa tilanteessa hoksannut tehdä samoin tuossa iässä…tai edes tässä.

Vieraanvaraisuus tulee japanilaisilla näemmä äidinmaidon mukana: lahjaksi saimme mitä heillä sattui olemaan, laastareita.

Temppelirakennuksen toisella puolella avautui japanilainen puutarha, tai paremminkin oma maailmansa, josta olin ensimmäisellä käynnillä kokenut vain aavistuksen. Kuvat puhukoot puolestaan (vaikka niistäkään ei aito tunnelma pysty täysin välittymään).

Heti kun palaan Suomeen, aion tilata kuormallisen kiviä pihalleni, askarrella bambuaidan ja istuttaa kaikkia sallituissa rajoissa Japanista kantamiani kasveja ja toivoa, ettei pohjolan talvi tainnuta niitä kuoliaaksi.

Niin ja kilpikonnia ja karppeja olisi tietysti kiva saada uiskentelemaan lammikkoon, vaan eivät poloiset taitaisi pärjätä meikäläisten leveyspiireillä.